Kirjoitin seuraavan kirjoituksen Allianssin Vetovoima-hankkeen blogiin. Hankkeessa oli tarkoituksena kehittää omaa nuorisotoimintaa vuoden ajan erilaisten koulutusten ja mentoroinnin kautta. Osallistuin hankkeeseen Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton aktiiviedustajana työntekijän kaverina.
Vetovoima-hankkeessa on puhuttu paljon nuorista. Monen mukana olevan järjestön toiminnan yksi kohderyhmä on teini-ikäiset tai vanhemmat nuoret, tai vähintäänkin heistä toivottaisiin työn jatkajia tulevaisuudessa vaikkei erillistä nuorisotoimintaa olekaan. Aktiivi- ja työntekijäpuolella taas ollaan helposti reilusti vanhempia, kolme-neli ja viisikymppisiä.
Vetovoima-valmennuksessa onkin ollut hieno oppia yhdessä monenlaisten järjestöjen kanssa ja huomata myös järjestöissä ja valmennukseen osallistuneissa kehitystä sekä asenteissa, että innossa. Tuntuu, että muistan ja hahmotan itse paremmin kaikkia niitä asioita millä järjestö on houkutteleva ja kehittyy. On ollut innostava osallistua koulutuksiin kun niin monilla on ollut paloa kehittää järjestöjään, vaikkei aina muu järjestö olekaan tukenut. Monilla onkin tullut uusia oivalluksia ja joidenkin luutunet asenteet ovat vähitellen karisseet.
Varsinkin alussa olen kuitenkin ajoittain hämmästellyt alentuvaa suhtautumista nuoriin. Välillä suhtautuminen on myös lähennellyt jopa pelkoa nuorten vastuuttamiseen.
Kaksi esimerkkiä: eräässä valmennuksessa yksi puhujista näytti videobloggaaja Sonja ”Soikku” Hämäläisen tyypillisen videon. Videossa Hämäläinen kertoi elämästään iloisella ja energisellä tyylillä, editoidussa videossa oli hassuttelua ja rosoa ja spontaaneja aiheenvaihdoksia. Se ei ollut harmaa, jokaista sekuntia myöten tarkkaan suunniteltu eikä rönsyjä oltu karsittu. Mikä oli yleisön reaktio? Naurahduksia jotka tuntuivat sanovan: “onpas höpsö tyttönen”.
Toisessa koulutuksessa puhuttiin siitä, miten paljon nuorille voi antaa vastuuta toiminnan ja viestinnän suunnittelussa ja toteuksessa. Monelle tuntui kuitenkin olevan tärkeää korostaa aikuisen vahvaa roolia ja esimerkiksi järjestön facebook-viestinnän antaminen myös jonkin nuoren vastuulle hirvitti, varsinkin niitä jotka eivät tunteneet hallitsevansa kyseistä työkalua.
Näissä tilanteissa tuntuu surulliselta. Lähinnä nuorten, mutta myös suomalaisen nuorisojärjestökentän kannalta. Sillä mitä nuoret tekevät jos järjestöt alentavat nuoret vain objekteiksi? Aivan, tekevät omaehtoista toimintaa. Skeittiparkkien väenpaljous ja nauru eivät ole aikuisten valvovien silmien ansiota.
Monelle nuorelle kuitenkin järjestöt voisivat tarjota hienon harrastuksen mielekkään toiminnan parissa joka opettaa myös vastuunkantoa ja erilaisten ihmisten kanssa yhteistyön tekemistä. Ainakin itse koen oppineeni valtavasti järjestöissä ja saaneeni paljon tärkeitä ihmissuhteita ihmisiin joihin tuskin olisin tutustunut muissa yhteyksissä. Ja mikä parasta, meillä on selkeä yhdistävä tekijä: järjestö!
Joitain nuoria kiinnostavat hallituspestit, joitain lyhytjänteisemmät projektit tai osallistuminen silloin kuin ehtii. Kaikki aktiivisuus on kuitenkin arvokasta, niinhän myös aikuisia työ- perhe- tai muiden pyörteessä muistutetaan.
Eli mikä neuvoksi? Luotetaan nuoriin! Annetaan mahdollisuus järjestää joku tapahtuma, kulut voidaan luvata korvata kuitteja vastaan niin ei tule taloudellistakaan riskiä. Jos nuori sattuisi hörhöilemään viestinnässä on helppoa panna pillit pussiin ja poistaa tyhmät päivitykset. Riskit pysyvän haitan aiheutumiseen ovat olemattomat, mutta mahdollisuudet valtavat. Kun nuori tekee nuorille mielekästä toimintaa ja viestii nuorekkaasti on järjestö paljon houkuttelevampi myös muille nuorille. Nuoret kyllä osaavat ja pystyvät kunhan annetaan mahdollisuus ja tarvittaessa tuetaan ja neuvotaan!
Tekla Kosonen, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNO, aktiivi ja 16-vuotias lukiolainen
Tekla Kosonen 