Mitä tehdä välivuosille?

Vain noin kolmasosa vastavalmistuneista ylioppilaista jatkaa samana syksynä uusia opintoja. Valtaosa pitää siis välivuoden, monet useamman. Nuorelta kestää keskimäärin kaksi-kolme vuotta päästä opiskelemaan. Miksi näin on ja mitä asialle pitäisi tehdä?

Syitä välivuosille on toki yhtä monta kuin välivuosien pitäjääkin, mutta muutama ongelma nousee ylitse muiden:

Ensimmäinen ongelma on noin 60 000 henkilön “jono”. Jono käsittää niitä edellisvuosien valmistuneita jotka ovat joka kevät hakemassa toista, kolmatta tai vaikkapa viidettä kertaa opiskelemaan. Niin kauan kuin tätä sumaa ei pureta, pysyvät välivuosienkin määrät korkealla. Kaikista ei voi tulla psykologeja, mutta tällä hetkellä opiskelupaikkoja ei siis yksinkertaisesti ole riitävästi jotta nykyiseltä välivuosimäärältä vältyttäisiin.

Toinen ongelma on järjestelmän jäykkyys, jota mm. ensikertalaiskiintiöt pahentavat. Ensikertalaiskiintiöt ovat ajaneet siihen, että harva uskaltaa ottaa vastaan paikan jota ei ensisisijaisesti halunnut. Eri yliopistojen välinen pääsykoeyhteistyö ei hyödytä kunnolla, jos hakija ei uskallakkaan ottaa vastaan opiskelupaikkaa kakkoskaupungissaan tai kakkosalallaa ensikertalaisstatuksen menettämisen vuoksi. Tässä menetämme monta hyvää lääkäriksi alunperin aikonutta kemistiä ja helsinkiläiseksi aikonutta turkulaista!

Kolmas ongelma on erilaiset syyt jotka helposti venyttävät yhden välivuoden moneksi. Ase- tai siviilipalveluksen suorittaminen tai (kokopäivä)töiden teko aikana pääsykokeisiin pitäisi valmistautua heikentävät selvästi mahdollisuuksia päästä varsinkin vaativien pääsykokeiden aloille. Tämä johtaa helposti siihen, että henkilö jää tahtomattaan välivuosilimboon tai päätyy hakemaan alalle jossa on kevyet pääsykokeet vaikka jokin muu ala olisi hänelle oikeasti sopivampi.

Neljäs ongelma on kaikki ne syyt joiden vuoksi valmistuva opiskelija ei voi antaa parastaan pääsykokeissa tai pitää tarkoituksellisesti välivuoden. Nykyään 38% tytöistä ja 17% pojista suunnittelee pitävänsä välivuoden heti lukion jälkeen tai lukion jälkeisen armeijan tai siviilipalveluksen jälkeen. Jatkuvasti kasvava luku on huolestuttava. Lukio ei saa olla niin kuormittava, että monet uupuvat tai palavat loppuun ja kaipaavat siksi taukoa opiskeluputkesta.  

Mitä siis tehdä?

Ongelmia ei ratkaista yhdessä yössä, mutta seuraavista asioista olisi hyötyä:

1. Puretaan hakijasumaa. Enemmän vaihtoehtoisia reittejä päästä opiskelemaan, enemmän opiskelupaikkoja. Avoimien opintojen reitit, alan ja/tai paikkakunnan vaihtaminen opintojen aikana helpommaksi!
2. Joustavammat opinnot. Poistetaan ensikertalaiskiintiö ja panostetaan eri tapoihin päästä opiskelemaan. Eri aloille sopivat eri hakutavat, ja erilaisilla hakijoille erilaiset hakutavat. Panostetaan yhtäläisiin mahdollisuuksiin päästä opiskelemaan myös amiksille. Voisiko Suomessakin joillain aloilla toimia motivaatiokirjeet?
3. Asepalvelus opintoihin paremmin sopivaksi. Kannatan asevelvollisuuden poistamista mm. sen juridisia miehiä syrjivän nykyluonteen vuoksi, mutta jo nyt pitää tehdä muutoksia jotta armeija olisi vähemmän haitallinen opintojaan jatkaville.
4. Huolehditaan toimeentulosta. Varmistetaan, ettei kukaan jää välivuodelle, koska muuten on liian varaton esimerkiksi muuttamaan opiskelupaikkakunnalle tai selviytymään opiskeluarjestaan. Myös välivuoden lopussa on oltava mahdollisuus jäädä pois työelämästä pääsykokeisiin valmistautumista varten. Tähän auttaisi mm. perustulo.
5. Panostetaan jaksamiseen. Huolehditaan toisen asteen opiskelijoiden hyvinvoinnista. Luodaan poliittisilla päätöksillä tulevaisuudenuskoa, parannetaan opiskelijaterveydenhuoltoa ja opinto-ohjausta. Ei aseteta liikaa painetta esimerkiksi ylioppilaskokeissa pärjäämisestä, vaan luodaan moninaisia polkuja korkeakouluopintoihin. Vähemmän stressiä opiskelijoille -> motivoitunempia hakijoita ja sujuvampia opintoja myös korkea-asteella.
6. Poistetaan maksut YO-kokeista. Ylioppilastodistuksen painoarvon lisääminen ratkaisee joitain ongelmia, mutta tuo myös uusia. Se ei toimi ilman rajatonta mahdollisuutta uusia YO-kokeita ja taattuja reittejä myös ammattiin valmistuville päästä opiskelemaan.

Välivuodet eivät kuitenkaan ole maailmanloppu. Välivuonna voi lähteä kartuttamaan kielitaitoa ulkomaille, tutustuvat itseensä paremmin, hankkia työkokemusta tai muuten tehdä asioita joista on tulevaisuudessa hyötyä. Ei ole haitaksi, että korkea-asteelta aikanaan valmistuva on joskus tehnyt vuoden jotain aivan muuta kuin opiskellut. Välivuotena voi myös kerätä uutta puhtia opiskeluun. Tärkeintä on, että nuorilla on tukea ja mahdollisuus päästä myöhemmin opiskelemaan itselle sopivaan paikkaan.

Minäkin vietän välivuotta, ja kesätyöt asiakaspalvelussa vaihtuivat ensi kevääseen asti jatkuviin toimistotehtäviin rakennustyömaalla elokuun lopussa. Olen nauttinut siitä, että nyt on mahdollisuus tehdä jotain aivan erilaista kuin mitä olen viimeiset vuodet koulussa tehnyt.  Olen oppinut monenlaista niin alasta, työelämästä kuin itsestäni (myös iltavirkku-aamuntorkku voi tottua viiden jälkeen aamulla heräämiseen ja jopa oppia nauttimaan siitä!) ja uskon, että tällainen erilainen vuosi sopii minulle tähän kohtaa elämää oikein hyvin. Ehdin myös panostaa luottamustoimiini, mm. Vihreiden yhdenvertaisuus -ja tasa-arvotyöryhmään johon tulin hiljattain valituksi, sekä sijaistaa varsinaista edustajaani Vihreiden ensimmäisessä puoluevaltuuskunnan kokouksessa muutaman viikon päästä, ilman pelkoa, että menettäisin vuosisadan fuksibileet.

Ensi keväänä sitten onkin hyvä hakea opiskelemaan uudella energialla ja motivaatiolla!

Viitteet:

https://yle.fi/uutiset/3-9806526

Click to access Kun-koulu-loppuu-nuorten-tulevaisuusraportti-2017_tiivistelm%C3%A4_19052017.pdf

Click to access Tavoiteohjelma-2017-hyva%CC%88ksytty-likossa.pdf